Enemmistö ry:n liikennepoliittinen ohjelma pääkaupunkiseudulle

Enemmistö ry. esittää
tärkeimmät toimet liikenteen alalla. llmastonmuutoksen hillinnän tulee olla keskeinen johtotähti liikennesuunnittelussa. Helsingin on toimittava kaupunginvaltuuston hyväksymän Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman mukaisesti. Ohjelmassa todetaan:
Helsinki pyrkii omalta osaltaan henkilöautosidonnaisuuden ja moottoriajoneuvoliikenteen määrän vähentämiseen sekä joukkoliikenteen osuuden lisäämiseen.

Joukkoliikenne

Busseille omat kaistat kaikkialle, missä ne nykyisin juuttuvat yksityisautoruuhkiin. Joukkoliikennekaistojen valvonta on kunnallistettava valvonnan tehostamiseksi.
Raitiovaunun säilyminen kantakaupungin keskeisenä liikennevälineenä on turvattava. Raitiotieverkostoa on laajennettava. Raitiovaunuille ja busseille on ajoneuvoilmaisimien avulla annettava niiden matkustajamäärien mukaiset etuisuudet risteyksissä.
Helsingin metroa on laajennettava Kamppi-Töölö-Meilahti-Pasila -yhteydellä. Vaihtoehtona on Pisarayhteys (Pasila-Töölö-Ydinkeskusta-Hakaniemi-Pasila). Näistä suurista linjauksista tehtävä pikapäätös.
Raideyhteys on luontevin vaihtoehto Laajasaloon. Itämetro jatkettava Mellunmäestä Länsi-Sipooseen eli nykyiseen Helsinkiin.
Hankittavien bussien on oltava entistä saasteettomampia ja meluttomampia.
Työsuhdematkalippujärjestelmää on yksinkertaistettava houkuttavuuden lisäämiseksi.
Joukkoliikenteen palvelutaso on taattava riittävän tiheillä vuoroväleillä.
Palvelutason parantamiseksi on verorahoin rahoitettava edelleen vähintään 50% joukkoliikenteen kustannuksista. Joukkoliikenteen lippujen hinnat pidettävä kohtuullisina.

Kävely ja pyöräily

Helsingin keskustasta on tehtävä kaupunkilaisten yhteinen olohuone.
Siellä on voitava kävellä ja oleskella miellyttävästi ilman moottoriliikenteen haittoja.
Yliopiston kampusalueesta on muodostettava viihtyisä autoton kävelyalue.
Jalkakäytäviä ei saa kaventaa. Pyöräilijöitä ei saa siirtää jalkakäytäville.
Pyöräyhteyksien jatkuvuus on turvattava. Vilkas pyöräliikenne on erotettava, paitsi autoliikenteestä, myös jalankulkijoista. Erottajana voidaan käyttää puuriviä tai pientä korkeuseroa.
Pyörille katettuja ja valvottuja pysäköintitiloja keskustaan sekä suuremmille metro-ja rautatieasemille.

Yksityisautot

Yksityisautoilua on kantakaupungissa vähennettävä. Tuloksena vähemmän onnettomuuksia, saasteita, melua ja ruuhkia.
Uusien autoliikenneväylien rakentaminen ei vähennä liikennettä muualla, vaan johtaa autoliikenteen kokonaismäärän kasvuun.
Keskustatunnelia ei tule rakentaa, koska silloin syntyisi kaksikerroksisesti lisääntyvä liikenne.
Asuntoalueilla on liikennettä rauhoitettava. Keinoina ovat piha- ja hidaskadut, korotetut suojatiet ja fyysiset esteet.
Ruuhkamaksut otettava käyttöön riittävän laajalla alueella siten, ettei maksu koske pelkästään Helsingin ydinkeskustaa. Tätä puoltavat mm. Lontoosta ja Tukholmasta saadut kokemukset. Saatava tuotto on suunnattava joukkoliikenteen kehittämiseen.
Vapaan autoedun verotusarvo on nostettava edun todelliselle tasolle.

Liikenneturvallisuus

Kunnallinen nopeusvalvonta on lainsäädännöllä mahdollistettava.
Automaattinen kameravalvonta on tehokkain tapa valvoa nopeuksia. Tätä kautta jalankulkijoiden liikenneturvallisuus paranee.

Pysäköinti

Viime vuosina Helsingin ydinkeskustasta on muodostunut paljolti kaksikerroksinen parkkialue. Siksi uusia parkkihalleja ei tule enää rakentaa.
Kantakaupungissa pysäköinnin on oltava aina maksullista. Metron ja rautatien esikaupunkiasemille rakennettava reilusti lisää liityntäpysäköintipaikkoja autoille.
Autojen pysäköinti jalkakäytäville, kävelykaduille, pyöräteille ja puistoihin on saatava loppumaan. Pysäköintirikkomusten seurauksia on kovennettava. Vakavia rikkomuksia varten on hankittava laitteet, joilla auton pyörät lukitaan. Pysäköintivirhemaksuja on korotettava ja pysäköinnin valvojien määrää on lisättävä tuntuvasti. Yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollisuuksia on parannettava ja lainsäädäntö ajantasalle Pohjoismaiseen malliin.
Työsuhdeautopaikkaa on verotettava sen todellisesta arvosta.

Seudulliset ratkaisut

Helsingin niemelle ei rakenneta autoliikennettä lisääviä toimistokeskittymiä. Myös muualla kantakaupungissa on toimistorakentamisessa noudatettava pidättyvyyttä.
Valtion rautateiden paikallisliikennettä on parannettava. Kalustoa on hankittava lisää ja ohjausjärjestelmiä väittömästi nykyaikaistettava. On löydettävä ratkaisuja jokatalvisiin kaaoksiin pakkasen yllättäessä. Leppävaarasta on jatkettava uusia raiteita Espoon keskukseen.
Kehärata lentokentän kautta on toteutettava siten, että yhteys Helsingin keskustaan saadaan nopeaksi.
Tulevina vuosikymmeninä tarpeelliseksi tulee raideyhteys pääradalta pohjoisesta lentokentän alitse jatkuen tunnelissa Pasilaa tai Päärautatieasemalle asti.
On kiirehdittävä Länsimetron rakentamista Matinkylästä muihin lännen suuriin lähiöihin. Jos mahdollista, niin matkustajien pitää saada yksityisautoilijoiden tavoin nauttia merimaisemista ja vuodenaikojen vaihteluista. Vähimmäistapauksessa maanalaisille asemille luonnonvaloa kattoikkunoista. Pikaraitioyhteydet esim. Leppävaarasta Tapiolaan ovat harkitsemisen arvoisia.
Poikittaisliikennettä on parannettava.. Nykyinen huippusuosittu Jokeri-linja pitäisi saada raiteille. On varmistettava, että Eliel Saarisen tie tunneleineen pysyy vain joukkoliikenneväylänä. Lisäksi tuleva Jokeri II linjaus Vuosaaresta Malmin kautta Myyrmäkeen kulkekoon joukkoliikennetunnelina Keskuspuiston ali.
Joukkoliikenneyhteyksiä ulkoilualueille ja varsinkin suuriin urheiluhalleihin on lisättävä, jotta nuoriso ilman vanhempien autokuljetusta pääsisi helposti harrastamaan liikuntaa.
Malmin lentokenttä on siirrettävä pitkällä tähtäyksellä muualle tiivistyvän kaupunkirakenteen tieltä.

Liikennepoliittinen yhdistys
Enemmistö ry.