Helsingin metro pienenee!
Totta se on! Helsingin metro pienenee ja supistuu. Onneksi tämä ei tarkoita, että metroliikennettä vähennetään. Pieneneminen on suhteellista.

Itä-Helsingin väkimäärä kasvaa vauhdilla. Tämä näkyy metrossa sekä ruuhka-aikoina että muutenkin. Täyttä on ja tunnelma tiivis. Turhan usein liiankin tiivis. Kun tungos ruuhka-aikana on ahdistava ja muutenkin tuntuva, on syytä esittää muutama ajatus.

Jos julkisesta liikenteestä halutaan kilpailija yksityisautoilulle on matkustamisen oltava edes kohtuullisen mukavaa. Tungos ei ole mukavuutta. Kun Itä-Helsinkiin tulee jatkuvasti lisää väkeä on jossakin vaiheessa todettava: Nykyinen putki käy pieneksi. Vielä pärjäillään, mutta kymmenen vuoden kuluttua on tehtävä jotakin. Ratkaisu on niin iso, että jo nyt on kysyttävä: Miten Helsingin keskustan ja Itä-Helsingin liikenteeseen saadaan lisää tehoa, kun nykyisen kokoinen metro ei enää riitä?
1.11.2002


Surujuhla Turussa
Lokakuun 1. päivänä vietettiinTurussa surujuhlaa. Oli kulunut 30 vuotta Turun viimeisen raitiovaunuvuoron ajamisesta.

Turun liikennelaitoksen Amiraalistonkadun halleilla oli muutaman tunnin näytillä neljä vanhaa ratikkaa. Ihmisiä kävi kohtuullisesti. Monet, jotka olivat ajaneet Turun sinapinvärisillä, olivat ottaneet lapsenlapset mukaan näyttääkseen näille raideihmettä.

Tilaisuus oli sopiva viimeisen vuoron muistelemiseen. Tämä kolmosen ratikan viimeinen vuoro 1.10.1972 tuli niin täydeksi, että lenkki ajettiin kaksi kertaa. Matkan varrella kuski ja rahastaja saivat kukkia. Väki tuli vaunussa varikolle asti. Sielläkin kuljettaja ja rahastaja joutuivat ottamaan vastaan matkustajien tunteet. Heitä heitettiin ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vaunusta otettiin jonkin verran esineitä muistoksi. Lopuksi ratikka työnnettin miehissä halliin ja todettiin, että päätös lopetta raitiovaunuliikenne Turussa on virhe. Toivottavasti virhe korjataan ja Turussa päästään viettämään ilojuhlaa.
 1 7.11.2002


Hyökkäys Helsinkiin !
Jos avaruusäijä tipahtaisi Suur-Helsingin alueelle hän kysyisi: ”Kuka tänne on hyökkäämässä kun te noin kovalla kiirellä rakennatte muureja ja valleja?

Me asukkaat tiedämme, että ne ovat meluvalleja. Niitä rakennetaan kilometritolkulla ympäri SuurHesaa. Hyvää tässä urakassa on, että myönnetään liikenteen melun olevan iso haitta ja asialle tehdään jotakin. Huonoa on, että valleja ei koskaan voida rakentaa kaikkien melusta kärsivien suojaksi.

Laajemmin otettuna meluvallien rakentaminen on hullujen touhua. Se on väärän liikennepolitiikan haittojen paikkailua. Liikenteen vähentäminen on oikea ratkaisu meluongelmaan.

Meluvallit eivät tuota mitään. Ne eivät kaunista ympäristöä. Mutta ne maksavat – se on varma. Aivan kuin rahaa ei tarvittaisi töissä, jotka todella vievät yhteiskuntaa eteenpäin. Jos varoja olisi aikaisemmin suunnattu joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kehittämiseen ei meluvallien nollatyötä nyt tarvittaisi.
1.12.2002

Liika on liikaa
Pääkaupunkiseudun paikallislehtien ja Helsingin Sanomien yleisönosastoissa on viime vuosina ollut runsaasti liikennettä käsitteleviä kirjoituksia. Esimerkiksi tänään Hesarissa toivottiin, että Helsingin pitkällä Mechelininkadulla olisi edes yksi paikka, josta jalankulkija pääsee turvallisesti yli. Tarkemmin ajatellen monen ongelman tausta on sama: Autojen määrä Helsingissä, monessa muussa Suomen kaupungissa ja maailman suurkaupungeissa on päästetty liian suureksi. Yksityisautoja on liikaa. Ne eivät mahdu kaupunkeihin.

Ajatus yksityisautoilun vähentämisestä on kirjattu Suomessa joihinkin ohjelmiin tms. Käytäntö on toinen. Lause ”Yksityisautoilua on rajoitettava ja vähennettävä Helsingissä ja muissa Suomen kaupungeissa” on tabu. Liikennesuunnittelun päävoimat ponnistelevat edelleen yksityisautoilun sujuvuuden ja pysäköintipaikkojen puolesta. Ja jälkeä syntyy. Koska he myöntävät itselleen, että liika on liikaa?
12.1.2003


Tilastoimattomat
HelsinginSanomissa (1.2.2003) oli tilastoja Helsingin liikennekuolemista vuosina 1997-2002. Puolet kuolleista oli jalankulkijoita. On toki hyvä, että tapahtumia näin tilastoidaan. Mutta liikenteessä on tilastoimattomiakin tapahtumia.

Joissakin ammateissa tutkitaan sekä varsinaiset väkivaltaisuudet että uhkaavat tilanteet. Saman voisi tehdä liikenteessä.

Kuinka monta kertaa päivässä Suomessa tapahtuu, että ajotien ylittävä jalankulkija kokee suojatien turvattomaksi. Vaikka jalankulkija on selvästi ylitysaikeissa tai jo suojatiellä ajaa auto hiljentämättä suojatien yli. Uskon, että tapausten päivittäinen määrä Suomessa on miljoonaluokkaa. Eivät kaikki, mutta liian monet autoilijat ovat omaksuneet liikenneasenteen, joka vaarantaa jalankulkijat ja pyöräilijät. Koska tehdään tätä koskeva tutkimus? Kuinka usein suojatie ei suojannut? Miksi auto ajaa kohti? Mitä tunteita se herättää? Kuka näitä kyselisi ja tilastoisi ja rakentaisi liikenteestä kuvan jalankulkijan näkökulmasta. Tämä tieto pitäisi saada päättäjille ja poliiseille tiedoksi. Se voisi olla ensi askel kohti jalankulkijakuolemien vähenemistä ja kohti uutta kestävää liikennettä, joka on kaikkien etu.
5.2.2003

Uusi extreem-laji?
TV-uutisissa 29.7. ehdotettiin marjanpoimintaa elämys- ja seikkailu- eli extreem-lajiksi. Näin kiinnostus asiaa kohtaan nousisi ja enemmän marjoja saataisiin talteen. Idea on niin hyvä, että sitä kannattaa kehittää. Tehdään kaupunkien jalankulusta ja pyöräilystä extreem-laji.

Kaduilla täpäriä tilanteita sekä hipaisuohituksia varmasti riittää. Ja suojatiellähän on aina jännää.
Hermojen hillintää saa harjoitella useamman kerran päivässä aidossa tilanteessa.

Siis tosi kova juttu!

Valittaen on kuitenkin todettava, että kevyt liikenne ei voi olla aitoa extreemiä. Todellisen extreemin ehtoa on hyvät turvajärjestelyt, jotka poistavat loukkaantumisen vaaran. Liian usein kevyt liikenne ei tätä ehtoa täytä.
1.8.2003


Yksityisautoilun vastustaja?!
Silloin tällöin Enemmistö ry:tä luonnehditaan ilmaisulla ”yksityisautoilun vastustaja”.

Enemmistö ry:n tavoitteena on turvallinen ja miellyttävä elinympäristö. Yksi keino päästä tähän on järjestää liikenne järkevällä tavalla. Esimerkiksi siihen tyyliin kuin asia ilmaistaan Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelmassa, jonka kaupunginvaltuusto on hyväksynyt.

Jos näin toimitaan on tuloksena vähemmän liikenteessä kuolleita ja vammautuneita; säästöjä, jotka mahdollistavat esim. paremmat palvelut sekä puhtaampi ympäristö.

Kovin mielenkiintoinen on ajatusmaailma, joka tämän kaiken tiivistää yksityisautoilun vastustamiseksi.
17.8.2003

Marssijärjestys
Valtion ja Helsingin johtoon on tullut henkilöitä, jotka suhtautuvat myönteisesti ajatukseen rakentaa metrolinja Helsingistä Espooseen. Tämän ns. länsimetron myötätuulta Enemmistö ry. tervehtii ilolla.

Mutta katsotaan hieman historiaa.

Espoosta Helsinkiin rakennettiin ensin tie, sitten moottoritie, sitten iso moottoritie, joka on laajennettu mahtavaksi moottoritieksi. Rahaa on surutta upotettu tähän parinkymmenen kilometrin väylään. Pelkästään tien meluvallien kustannuksilla saisi mukavan pätkän metroa.

Liikenneratkaisujen marssijärjestyksen pitäisi olla järkevä. Uusille alueilla rakennetaan ensin hyvät joukkoliikenneyhteydet. Ne tarjoavat liikkumisen vapauden kaikille: ajokortillisille, ajokortittomille, nuorille, vanhoille, liikuntarajoitteisille, köyhille, rikkaille jne. Kun tämä on toteutettu, katsotaan tarvitaanko suuria tieratkaisuja. Jos niitä tarvitaan eivät ne kuitenkaan ole sellaisia raha- ja maasyöppöjä kuin Espoon ja Helsingin välinen moottoritie.
7.9.2003


Rahat kuoppaan, mutta ei talteen
Kaivetaan iso kuoppa ja heitetään rahat sinne. Näin voi toki jokainen tehdä omille rahoilleen jos lystää.

Helsingin kaupungin vimma rakentaa pysäköintiluolia on kuitenkin leikki, jota käydään veronmaksajien rahoilla. Samaan aikaan kuin lasten päivähoitovaroja leikataan ei autojen päivähoidossa kitsastella. Mahtava luola toisensa jälkeen kaivetaan Helsingin keskustan alle. Kun yksi alkaa valmistua niin jo seuraavasta päätetään.

Parkkiluolat ovat niin kallita, että voidaan kysyä olisiko rahoille muuta käyttöä kuin kipata ne kuoppaan. Mitkä voisivat olla vaihtoehdot. Muutama uusi ratikkalinja? Päivähoitomaksun alentaminen?
15.11.2003

Bussikaistamatematiikkaa
Suurkiitos poliisin tämän syksyn bussikaistojen tehovalvonnoista mm. Mannerheimintiellä. Poliisi on saanut lahjoituksena! tehokkaita valvontakameroita, joiden avulla sadat röyhkeimmät bussikaistojen väärinkäyttäjät ovat saaneet sakkoja.

Välillä yleisönosastoissakin motkotetaan, miksi ruuhka-aikoina bussikaistat näyttävät tyhjiltä ja muilla on tungosta. Lasketaanpa.

Otetaan tuo Helsingin Mannerheimintie esimerkiksi. Ruuhka-aikana yhden kilometrin matkalle mahtuu noin sata henkilöautoa (10 metriä per auto sisältäen turvavälit ja 1,5 ihmistä), joissa on siis yhteensä keskimäärin 150 henkilöä. Ruuhkabusseissa on keskimäärin noin 50 henkilöä kussakin. Siis kolme bussia kilometrin matkalla kuljettaa saman määrän ihmisiä kuin melkein puskuri puskurissa kiinni oleva autojono. Tuskinpa Manskulla kiireisimpään aikaan on Lasipalatsilta Tullinpuomiin eli noin kolmen kilometrin matkalla vain 9 bussia.

Elon laskuopin mukaan bussikaista on todella tehokas ja nopea ihmisten kuljettaja juuri siksi, että siinä kulkee vain busseja ja linjureita. M.O.T.
30.11.2003

Bussi 550 joukkoliikenteen kuvana
Jokin aika sitten pääkaupunkiseudulla aloitti bussilinja numero 550. Linja toi uuden ulottuvuuden poikittaiseen itä-länsi julkiseen liikenteeseen. Mitä 550-busasta voidaan sanoa? Linja on ollut ehdoton menestys. Voidaan puhua poikittaisen joukkoliikenteen nälästä, jota pääkaupunkiseudulla on kärsitty. Tämä nälkä on ollut olemassa vuosikymmeniä. Kunnon toiminpide saatiin aikaan vasta nyt. Miksi? Vastaus voi ollan niin julma, että jätetään se sanomatta koska alle 18-vuotiaatkin saattavat lukea tätä palstaa.

Mutta menneet sikseen. Katsotaan nykytilannetta.

Linja 550 ajaa arkisin kymmmenen minuutin välein. Ja porukkaa riittää. Vuoroja on lisätty. Viikonloppuisin linja ei toimi. Eikö linjalle ole silloin käyttöä? Mene ja tiedä. Vaikutelma on, että niukkailu julkisen liikenteen kanssa jatkuu. Linja 550 olisi pitänyt heti panna pyörimään ympäri viikon. Olisi saatu kokemuksia ja sitten voitu tehdä jotopäätöksiä. Miksi näin ei tehdä? Vastaus tähänkin kysymykseen voi olla kamalan julma. Siksi emme sitä sano. Syy saman kuin yllä
7.12.2003


Joulupukin joukkoliikennetoive
Aluksi oikein hyvää uutta vuotta 2004!

Joulupukhihan ajelee ymmhärrettävästi eniten linjureilla pohjoisessa ja tilaa on useimmithen suurruhtinaalisesti, jothen on luonnollista pläjäyttää kanthamuksensa viereiselle isthuimelle. Mutta mitä minä näinkhään metrolla ajellessani Helshingissä! Fiini rouva laithoi pikkulaukkunsa varthavasten viereensä penkhille niin että viesti oli mahdollisimman selvhä: älkhää tulkho muut viereeni istumaan. Pitäisiköhän tarkastajien alkaa vaatia tällaisissa taphauksissa ylimääräistä paikha- ja matkatavaramaksua?

Pahansuopa Nasse-Setä (ei sukua) sanoisi varmasti nuorisolle: Vintiöt, pitäkää reppusenne sylissänne ainakin ruuhka-aikoina!!!

Arvovaltainen Enemmistö ry. ottaakin vaarin hyväntahtoiselta Joulupukilta ja pahansuovalta Nasse-Sedältä ja kehottaa kaikkia ruuhka-Suomen rehtoreita heti lukukauden alkaessa pitämään aamunavauksen kouluissa aiheesta ”Miten käyttäytyä joukkoliikenteessä”. Siis pitäkää pussukat ja pikku reppuset sylissäne älkääkä automaattisesti vallatko reviiriä viereiselle paikalle.

Ja kengät pois vastapäiseltä penkiltä.
30.12.2003

Uusi vuosi, uudet hinnat
Uusi vuosi toi joukkoliikenteen hintoihin nousua ainakin Helsingissä. Luonnollisesti kustannusten nousu / inflaatio jossain vaihessa näkyy hinnoissa. Mutta. Menoja on jo karsittu kilpailuttamalla ja linjoja vähentämällä. Kun tähän päälle vielä lätkäistään roimat korotukset voidaan kysyä:

Mistä on kysymys?

Onko vetoaminen niukkaan talouteen vain tekosyy? Onko kysymyksessä poliittinen päätös ajaa alas julkista liikennettä? Köyhällä kunnalla ei pitäisi olla varaa supistaa julkista liikennettä. Seurauksena kansalaiset saattavat siirtyä käyttämään yksityisautoja. Voi syntyä painetta rakentaa Helsinkiin esim. keskustatunneli. Mutta ei hätää. Helsingin keskustatunnelihan on halpa. Siihen toki pikkurahaa löytyy. Tai jos se nyt vähän maksaakin niin kyllä se on sen väärti!
6.1.2004


Senaatintorin bussiterrori lopetettava
Helsingin kaupunginvaltuusto vaatii Senaatintorin ja Kansallisteatterin edustan puhdistamista busseista, jotta torien kauniita rakennuksia voisi ihailla estoitta.

Näin talvisydännä Senaatintorilla ei tätä ongelmaa ole, mutta auta armias, kun kesä tulee. Torin itä- ja länsireunat eivät riitä vaan itse Senaatintorialueellekin änkeää lukuisia linjureita päivittäin. Samaan aikaan Tuomiokirkon vieressä Unioninkadulla olevat lailliset nimenomaan turistionnikoille tarkoitetut paikat ovat useimmiten tyhjinä. Monissa Euroopan kaupungeissa tällaisissa tapauksissa liikennemerkeillä viestitetään jyrkästi, että kieltoja rikkovien pyörään asennetaan ajon estävä lukitus, jonka avaamiseksi joutuu suorittamaan rutkan sakkomaksun.

Kansallisteatterin edustalla olevaa Vilhonkatua käytetään rajoituksista huolimatta laittomaan pysäköintiin. Matkustajana olen oppinut laittamaan silmät aina kiinni bussin lähestyessä Kansallisteatterin lännenpuoleista suojatietä, koska siinä ei välitetä 5 metrin turvaetäisyydestä tippaakaan. Isot bussit ovat useimmiten aivan kiinni suojatien reunassa muodostaen varsinaisen surmanloukun.
19.1.2004

Lumi ja liikenne
Lunta tuli ja kunnolla. Määrä oli sellainen, että lumeen tottunut suomalainenkin yhteiskunta yskähti. Liikenteessä oli totuuden hetki. Lumensiirtokalustoa on, mutta säästösyistä kaikkia ei otettu heti käyttöön. Töissä oleva kalusto keskittyi henkilöautoliikenteen palveluun. Jalkakäytävät jätettiin myöhemmäksi. Näin suuri määrä ihmisiä joutui kohtuuttomasti rajoittamaan liikkumistaan.

Vaikka henkilöautoliikenne pantiin etusijalle ei homma toiminut. Lumi peitti pysäköintialueita. Autoa ei voinut parkkeerata normaalisti. Kuisallista oli tietenkin, että autoa ei lumen vuoksi saanut jalkakäytävillekään. Nähtiin luovia ratkaisuja. Auto laitettiin mihin sattuu. Innovatiivisimmat pysäköivät jopa ratikkakiskojen päälle. Moinen johti satojen ihmisten työmatkan viivästymiseen.

Poikkeustilanne osoitti, että ylikororostunut henkilöautoliikenne vaatii kohtuuttuman suuren osan voimavaroja. Esimerkiksi Helsingin metron rata on nopeasti hoidettu ja metro kulki lähes normaalisti. Myös bussien tehokas liikkuminen vaatii vähemmän putsattavia kaistoja. Rahaankin säästyisi.